LOLITAN ELÄMÄÄ…


Kirjoitettu alunperin kasvattajan sivuille esittelynä Loltsusta.

Kasvattajan pyynnöstä olen kirjoittanut meidän ensimmäisestä tapahtumarikkaasta vuodesta, jotta sisarusten kodit ja muutkin voisivat tutustua Lolitaan ja erityisesti tämän hurmaavan doggineidon hullunhauskaan sielunelämään. Lolita on meidän perheelle mahdottoman rakas perheenjäsen, joka rakastaa kaikkia ja kaikkea täydestä sydämestään!

Toukokuu 2004

Yhteinen tarinamme alkoi, kun menin ensimmäisen kerran katsomaan neliviikkoisia pentuja. Pentue oli mielestäni tasainen, mutta tykkäsin heti erityisesti ”vihreästä” (Lolita) ja ”oranssista” (Lizetta) pennusta ja niihin katse koko ajan kääntyi, kun seurailin kuutta narttupentua. Tapasin myös pentueen molemmat vanhemmat livenä ja onkin mukava pitää yhteyttä Viivin ja Jetron perheisiin kertoen kuinka hienon lapsosen tuollaisella yhdistelmällä saikaan aikaan. :)

Kesäkuu 2004
(2kk=11kg)

Kesäkuun alussa istuin taas pentulaatikossa monta tuntia tekemässä lopullista valintaa näiden kahden nartun välillä ja lopulta vaaka kallistui Lolitan puoleen. Pennun liikkuminen, pää ja käytös kaiken kaikkiaan ratkaisivat asian. Toivoin löytäväni mukavan perheenjäsenen ja harrastuskaverin ja näin näyttää myös käyneen. Lolita on kaikista dogeistani varmasti ”hulluin” ja hauskin eli Persoonallisuus suurella peellä.

Kun saavuimme ensi kerran kotiin, niin poikani Leon (1v.) ja Lolitan kohtaaminen oli hauska. Laitoin Lolitan lattialle, ja kun koira lähti liikkeelle, niin poika huusi täyttä kurkkua. Lolita pelästyi ääntä ja juoksi karkuun. Sieltä ne sitten huoneen eri laidoilta tuijottivat toisiaan, kunnes uskalsivat ruveta tekemään tuttavuutta. Illalla lelut jaettiin jo sulassa sovussa ja muutenkin olen vain voinut ihmetellä kuinka helppoa lapsen ja tanskandogin yhteiselo voi olla!

Sisäsiisti Lolita oli alusta asti, pyysi vinkumalla ulos, eikä papereitä viitsitty pitää lattialla paria päivää kauempaa. Myös panta ja remmi olivat heti ok. Muutenkin pentu oli paljon rauhallisempi ensimmäiset kuukaudet kuin mitä olin odottanut seurailtuani Lolitaa valintaa tehdessäni ja samaa ihmettelivät kasvattajat kyläillessään. Mikrosirun Lolita sai ja autoihin totuttaminen alkoi, sillä Lolita arasteli varsinkin ohiajavaa liikennettä.

Heinäkuu 2004
(3kk=16kg)

Aloitin ruokinnan Eaglen isojen pentujen kuivamuonalla (Large & Giant Breed Puppy 23/12), mutta jouduin siirtymään Hillsiin etujalkojen vääntymisen takia. Hillsiä olen käyttänyt usealla dogin pennulla kasvun ajan ennenkin ja nytkin jalat suoristuivat viikossa. Ruokamäärissä sai silti olla koko ajan tarkkana ja Lolita olikin tosi hoikassa kunnossa koko pentuajan. Hillsistä siirryin lokakuussa takaisin Eagleen, mutta aikuisten muonaan (Natural Lamb & Rice Formula 23/12), jossa tosin on siis samat arvot proteiinin ja rasvan suhteen kuin tuossa isojen pentujen ruoassa, mutta jostain syystä tämä ruoka kuitenkin sopi Lolitalle paremmin.

Heinäkuu oli oikein tapahtumarikas kuukausi. Lolitalla oli anaalivaivaa, virtsatietulehdus ja neito satutti vielä jalankin hyppiessään porttia vasten. Mutta mukaviakin hetkiä löytyi eli autoilu rupesi sujumaan, rokotukset saatiin vaivojen parannuttua annettua ja tutustuimme paremmin tähän jodlauksen ja kuorsauksen mestariin, jonka rentoutumiskyky oli ja on edelleen mahtava! Samoin kaikenlaiset kiipeilyt ovat Lolitasta enemmän kuin jees, ja ruoan takia Lolita usein istuikin pienellä Leon jakkaralla odottamassa milloin ruoka oli valmista.

Elokuu 2004
(4kk=23kg)

Lolita sai toisen rokotuksen ja tavattiin enemmän myös koirakavereita. Kasvattajat kyläilivät ja olivat huolissaan takapään pihtikinttuisuudesta, mutta itse olin enemmänkin huolissani etujaloista ja seurailin niiden mahdollista sojottamista lähes vainoharhaisena. :) Tässä kuussa oli taas pari virtsistä, joista toinen nosti yli 40 asteen kuumeen. Lolita söi kyllä C-vitamiinia, vaikka hoitaneen eläinlääkärin mukaan tieteellistä näyttöä sen virtsatietulehdusta ehkäisevästä vaikutuksesta ei olekaan. (Apteekista saa muuten koirille ja hevosille tarkoitettuja C-vitamiinirakeita, mitä on tosi helppo annostella verrattuna tabletteihin). Kun samalle kuulle sattuu sekä kaksi virtsistä että ripulia niin ei paljoa naurattanut asua kerrostalossa ja juoksuttaa jatkuvasti koiraa ulkona, kun taloudessa oli vielä pieni lapsikin.

Syyskuu 2004
(5kk=29kg)

Vihdoin lääkkeetön kuukausi ja rabieksen anto onnistui. Viimeinen maitohammas lähti. Koulutukselle oli enemmän aikaa ja Lolitan kanssa oli mukava touhuta, kun sai nauttia terveen pennun seurasta! Varpaatkin palautuivat taas normaaleiksi.

Takajalat rupesivat huolestuttamaan minuakin, samoin uudestaan varpaat, sillä ne näyttivät ihan ankan räpylöiltä! Kasvattajat olivat huolissaan Lolitan painosta ja käytiinkin näyttäytymässä heille näyttelyn yhteydessä. ”Laihuudestaan” huolimatta Lolita oli pirteä koko ajan ja alkuajan rauhallisuudesta ei ollut enää tietoakaan. Nyt koiraa voi kuvailla lähinnä lentäväksi kenguruksi…

Lolitalla on ”omituinen” tapa juoda vesikuppi tyhjäksi. Tarkoitan tällä sitä, ettei se siis käy silloin tällöin lipomassa vettä, vaan silloin kun juo niin juo sitten pohjanmaan kautta... Tämä tapa sillä on ollut jo pennusta asti, samoin ruokakuppiin ei taatusti jää mitään, vaan syömisvauhti on liiankin nopea.

Lokakuu 2004
(6kk=35kg)

Ja taas tapahtuu… HOD-epäily, nielutulehdus ja takajalat edelleen huonon näköiset. Onneksi sentään etujalat kasvavat suorina! Alkaa olla epätoivoinen olo, jota tulee purettua kasvattajaankin. Korvat rupeavat liihottamaan eli eikun teippaamaan. Lolita tottuu nopeasti, että ulos pistetään teipit ja sisällä saa olla yleensä ilman. Ilmeisesti vain ulkona on niin jännää, että tarttee korviakin jännittää ihan sykkyrälle. :)

Säkäkorkeus jo 70cm. Autoon teetetty häkki valmistuu ja hyväksi havaitaan. Omaa tahtoa neidillä on välillä liikaa ja hihassa roikkuminen ulkona on oikea intohimo, mikä loppuu vasta kun ”puren” Lolitaa. Muuten ei olekaan tarvittu mitään järeitä aseita koulutukseen, vaan Lolita on tosi tottelevainen ja lempikäsky on kiinni-sana! Se ei siis tarkoita naapurin syömistä vaan kytkemistä remmiin. :)

Marraskuu 2004
(7kk=37kg)

Mahdottomia hepuleita sisälläkin. Elämäniloa on vaikka koko maailmaa varten. Treffattiin sisko Lizetta pentunäyttelyssä, Lolita oli tosin vain turistina, mutta sisko pärjäsi hienosti ollen ROP-pentu. Tuliaisina näyttelystä ? ripuli, joka äityi niin pahaksi, että ei enää selvitty kotikonstein, varsinkin kun samaan aikaan alkoi taas virtsatietulehdus.

Päätin viedä Lolitan tällä kertaa Espoon Eläinsairaalaan tarkempiin tutkimuksiin, jotta saataisiin vihdoin selville tulehduskierteen syy. Kaikki arvot olivatkin ihan päälaellaan, esim. Lolitaa jouduttiin nesteyttämään ripulin takia koska Lolita ei ollut suostunut juomaan, mutta silti virtsa oli ennen nesteytystä tosi laimeaa, vaikka sen olisi pitänyt olla vahvaa. Ultrattiin siis munuaiset ja muut sisäelimet ja otettiin vaikka mitä kokeita, mutta ei tultu hullua hurskaammaksi…

Eläinlääkärin ohjeet eivät saaneet ripulia loppumaan, vaan apu tuli yllättävältä taholta eli Eaglen maahantuojalta. Sain heiltä 15kg:n säkin allergisen koiran ruokaa (Premium Select Lamb & Rice 22/15) ja BeneBac-geeliä ja vasta sitten vatsa rupesi sietämään muutakin kuin keitettyä riisiä ja kanaa! Ostin vielä itse toisen säkin tuota ruokaa ja siirsin Lolitan sitten takaisin siihen ruokaan mitä se oli ennen ripulia syönyt.

Hauskuutta kuukauteen toi Lolitan uteliaisuus. Lolita onnistui kaatamaan tiskipöydältä Leon mangopilttipurkin päälleen ja kolauksesta säikähtäneenä juoksi pitkin kämppää niin, että sosetta siivottiin jokaisesta huoneesta kahden innokkaan enemmän sotkevan kuin auttavan apulaisen kanssa.

Joulukuu 2004
(8kk=42kg)

Treffattiin taas doggikamuja. Hessu kellisteli Lolitaa taas antaumuksella. :) Lumi teki Lolitan ihan hulluksi ilosta ja jalat olivat välillä haavoilla kaikesta siitä kaahailusta lumihiutaleiden metsästyksen parissa!

Kontrollikäynti lääkärissä, virtsakoe otettiin neulalla suoraan rakosta ja näyte oli puhdas. Lolita oli viikon hoidossa kasvattajalla ja viihtyi, koska näytti lähinnä hämmästyneeltä nähdessään minut ensimmäisen kerran ”loman” jälkeen. Autoon Lolita tosin hyppäsi reippaasti, kun avasin takaluukun eli kotiinkin oli mukava lähteä.

Jouluna tärkeä tehtävä oli toimia kinkunpaistoapulaisena, sillä eihän se uni tullut silmään, kun tuoksut olivat ylivoimaisen ihanat! Joulukuusta Lolita järsi salaa vähän kerrallaan kunnes totesi, että parempihan se puu on kantaa omalle pedille pureskeltavaksi, ettei kaikkea työtä tarvitse seisten tehdä. Siinä pääsi muutama ärräpää meikäläiseltä, ennenkuin ehdin hätiin siivoamaan sitä hävitystä ja veden määrää olohuoneesta ja kuusi lensi koristeineen kaaressa pihalle. Uusivuosi sujuikin leppoisammissa merkeissä raketteja katsellen, eikä äänet pelottaneet ollenkaan, vaan neitokainen viihtyi uteliaana ikkunassa väriloistoa ihailemassa.


Tammikuu 2005
(9kk=47kg)

Säkäkorkeus jo 80cm. Tavataan paljon koirakavereita ja mikäs on leikkiessä kun neitokainen on pysytellyt terveenä ”jo” pari kuukautta. Itsekin nautin elämästä ja Lolitan kanssa touhuamisesta, sillä syksy vaan oli kaikin puolin tosi rankkaa aikaa koiran ja lapsen sairastelun, oman raskauspahoinvoinnin ynnä muiden syiden takia.

Yritin siirtää Lolitan kahteen ruokintakertaan per päivä, mutta totesin meillä toimivammaksi vielä ruokinnan kolmesti per päivä.

Sain vihdoin otettua kuvan meidän neitokaisen lempiasennosta. En ole aikaisemmin nähnyt koiran viihtyvän ja varsinkaan nukkuvan etujalat tuolleen koukussa, ihan kuin jänteet kiristäisivät ja olisi mukava lepuuttaa jalkoja noin. Lolita on kuitenkin pennusta asti viihtynyt tuossa hassussa asennossa!

Helmikuu 2005
(10kk= 50kg)

Jos oli viime kuussa kurakeliä, niin nyt sitten on riittänyt pakkasta ja viimaa. Takki päällä tuo neitokainen viihtyy ulkona edelleen säässä kuin säässä. Hauskinta on seurata sitä pakkasiltoina, kun Lolita tuijottelee tähtitaivasta ja innostuu ihan mahdottomasti jos näkee liikkuvan tähden (=lentokone). Sitä se sitten bongailee niin kauan, kun kone on näkyvissä. Ja lentokoneita riittää, koska asutaan vartin matkan päässä kentästä. Myös television katselu on mielipuuhaa, eläinohjelmat ja mainokset vielä ymmärrän, mutta olisittepa nähneet millä innokkuudella neitokainen seurasi taitoluistelua!

Lintukoirana Lolita on myös mahtava. Fasaania seisotaan välillä kuin paraskin saksanseisoja ja pienempiä lintuja tekisi mieli ottaa ilmasta kiinni jättiloikalla. Kenguruhypyt ihmisiä kohtaan ovat onneksi historiaa, nyt vain nojataan antaumuksella ja mielellään nuuskutellaan naamaa kaupan päälle. Lapsirakkaus on jo ihan rasittavaa, kun lasten ohittaminen on niin hidasta puuhaa. Lolitan sosiaalisuus on siis huippuluokkaa ja eleet varsinkin toisia koiria kohtaan ovat erittäin selkeät eli kaikkien koirien tapaamiset ovat helppoja.

Ensimmäinen traumanpoikanen osui Lolitan elämään, kun se joutui luopumaan kolmen hengen sohvastaan. Nyt kun meikäläinen on tukevasti raskaana, niin kahden hengen sohva on älyttömän ahdas meille molemmille, mutta Lolita ei tunnu välittävän epämukavuudesta, kunhan se edes jonkun osan kehostaan saa mahdutettua sohvalle!

Maaliskuu 2005

Elämä on Lolitasta tylsää, sillä koko muu perhe kärsii vatsataudista ja pitkistä lenkeistä voi vain haaveilla. Niinpä neitokainen keksii omia viihdytysjuttujaan. Hauskinta on metsästää keittiön pöydän alla auringonsäteissä näkyviä pölyhiukkasia. Siinä puuhassa menee tovi jos toinenkin. Meillä muulla perheellä onkin naurussa pitelemistä, kun seurailemme tuon hyväntahtoisen kahelin toimia. Häntä heiluen Lolita keksii uusia juttuja ja Leon kanssa leikkiminen sitä kiinnostaa aina. Esim. Leolla on tapana heittää joku Lolitan leluista omaan telttamajaansa, jonne Lolita mahtuu huonosti, ja kikattaa sitten, kun Lolita ryömien hakee lelun vieden sen takaisin hänelle ja tätä jatkuu kymmeniä kertoja peräkkäin molempien selvästi nauttien leikistä.

Ruoan vaihto Eaglen Adultiin ja samalla ruokamäärän vähentäminen. Nyt siis ruokaa vuorokaudessa yhteensä n. 600g. Laihasta pennusta on kehittynyt sopusuhtainen nuori koira, jonka jalat ovat suorat ja hienot.

Treffattiin taas doggikavereita, tällä kertaa koirapuistossa, ja meno oli mieletöntä. On aina nautinto katsella usean dogin yhdessä puuhastelua ja ilonpitoa. Varsinkin näin perheen ainoalle koiralle joukkotapaamiset vapaana ovat tärkeitä ja myös minä nautin mukavasta seurasta.

Huhtikuu 2005

Muutto uuteen kotiin ja pian sen jälkeen olisi ”pikkukakkosen” laskettuaika. Lolitan luonteenlaadulla en usko sen stressaantuvan näistäkään asioista.

Summa summarum

Vuosi on ollut täynnä iloa ja murhetta niin kuin elämä tuppaa olemaan. Kasvattajien, Minnan ja Topin, tuki on ollut monesti tarpeen, varsinkin sairastelujen aikana. Hulluksi sitä olisin tullut, jos olisin joutunut kaikkea vain omassa päässäni pohtimaan. Heille täytyykin antaa täysi kymppi myötäelämisestä ja kaikesta avusta! Usein kurjia asioita salaillaan, mutta tosiasia on, että aina asiat eivät suju niin kuin suunnittelemme. Minäkin ajattelin, että nautin pentuajan riemuista ja lääkärissä käydään vain rokotuksissa, mutta toisin kävi. Aika kultaa muistot ja nyt kun tuo sairastelu on takanapäin ja nautimme elämästä, niin en tällä hetkellä toivoisi asioiden olevan toisin. Minulla on kaverina hurjan iloinen ja hassu doggineito, jonka kanssa on ilo puuhastella.

Tulevana kesänä on tarkoitus opetella agilityesteet ja jättää harrastus sitten muhimaan ajatuksiin, kunnes Lolita on aikuistunut ehkä kuitenkin aina välillä muistutellen agilityn iloista. Tokoillaan niin kuin ennenkin ja osallistutaan kisoihin mahdollisuuksien mukaan. Jokainen doggini on rakastanut jäljestyspuuhia eli eiköhän tämänkin kanssa tule kokeiltua myös sitä. Pääasia, että meillä molemmilla on hauskaa ja en usko, että Lolita kieltäytyy mistään yhdessä puuhailusta. Sen verran olen tuota neitokaista oppinut tuntemaan, että sen motto on ”aina valmis kaikkeen”

Jos meihin tuolla maailmalla törmäätte, niin tulkaa moikkaamaan, sillä pelastatte Lolitan päivän. Lolita ei voi ymmärtää miksi joku vaan kävelee ohi pysähtymättä, vaikka hän kaikin tavoin näyttää onnellisuutensa kohdatessaan juuri sinut!

***********************************************

Näin siis kirjoitin joitakin vuosia sitten… Paljon on tapahtunut sen jälkeen meidän perheen elämässä. Lolitalle suurin muutos on ollut ”kakkoskodin” muuttuminen ”ykköskodiksi” ja sitä myötä harrastusten palaaminen elämään.:) Ilman Hessun perheen apua ja tukea olisi tässä maailmassa ollut yksi surullisempi doggineito perheineen. Myös kasvattajien tuki on ollut tärkeää perheemme kohdattua surullisia asioita ja erityisesti pohtiessani luopumispäätöstä ja Lolitan muuttoa pysyvästi Hessun kaveriksi. Itsekkyyttä koirasta luopuminen on mitä suurimmassa määrin, mutta oman itsekkyyteni kanssa pystyn elämään tavatessani aina iloisen ja onnellisen Lolitan, jonka elämä on nyt sellaista millaista jokaisen dogin elämän tulisi olla…

Minna